Kasarmi 22, Hennala
"Terveisiä nyt taas täältä Turusta hyvä sisko! Kiitos kirjeestäsi jonka sain. Oletko voinut siellä hyvin. Täällä on kaikki voineet hyvin. Mutta äidillä on kovin ikävä, sillä hän ajattelee, että jos joudut rintamalle niin tulet siellä raajarikkoiseksi ja millaista se on olla aina nuoruudestaan asti raajarikkoisena...Hyvästi ny ja voi hyvin. Toivoo siskosi Beda Sjöblom"
Siskon 29.3.1918 Sigrid Sjöblomille Tampereelle kirjoittama kirje takavarikoitiin. Sigrid oli lähtenyt rintamalle ja avioitunutkin sotamatkallaan. Hänet oli valittu Turun naispataljoonan johtajaksi. Saksalaiset vangitsivat hänet lähellä Lahtea,Vesalassa, vappuna 1918 ja hänet kuljetettiin Hennalan kasarmille 22, joka oli naisten vankila ja päävartio. Suurin osa naisvangeista vietiin ensin Fellmanin kentälle, Rautateollisuuden tehdassaliin tai Veltheimin yleiseen saunaan, mutta monet naissotilaat päätyivät suoraan Hennalaan. Keskitysleirin pidätyskorttiin kirjattiin "Siiri Halme, kuulunut Turun vahtikomppaniaan". Sigrid ei joutunut elämään raajarikkoisena, hänet teloitettiin 5. toukokuuta Hennalassa.
Kasarmi 22 seisoo Hennalan kasarmialueen pohjoispäädyssä pääportin oikealla puolella. Rakennus on koristeellinen, kaksikerroksinen tiilirakennus. Se oli vuonna 1918 upouusi, ja sen alakerrassa sijaitsi leirin päävartio. Päävartiossa pitivät vahtia Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan sotilaat, joita komensi virolainen majuri, Hans Kalm. Rakennuksen toisessa kerroksessa oli naisvankeja, joita oli aluksi jopa sata naista samassa sellissä.
"Siinä kasarmissa, johon meidät vietiin, oli kaksi kerrosta ja monia huoneita, suuria ja pienempiä. Mutta kyllä ne kaikki huoneet tulivat niin täyteen kuin nuijalla lyödyt. Me Lempääläläiset menimme yläkertaan kaikkein isoimpaan huoneeseen ja sinne tuli paljon toisiakin, joten sekin tuli aivan täysi. Oli kuitenkin yli sadan hengen", kertoo Ida Maria Koivisto muistelmissaan.
Muistitiedon mukaan kasarmi oli likainen ja pahanhajuinen. Lattioilla oli mutaa ja ihmisen jätöksiä. Naiset kertovat, että kaikki eivät mahtuneet yhtä aikaa lattialle nukkumaan aluksi. Toukokuun lopussa oli jo väljempää, koska osa naisista oli päässyt kotiin - ja osa hengestään. Esimerkiksi Mäntsälän naiskomppanialle oli muistitiedon mukaan uskoteltu, että he pääsevät junalla kotiin.
Kaikkia kasarmissa 22 olleita naisia ei teloitettu. Heitä saatettiin myös pahoinpidellä ja hyväksikäyttää muilla tavoin. Nälkiintyneitä naisia painostettiin seksipalveluihin ruualla. Lisäksi kenttäoikeudessa kuolemaantuomittuja naisia ilmeisesti myytiin saksalaisille sotilaille, koska ei ollut mitään muuta syytä, miksi kuolemaantuomitut naiset olisi kuljetettu yöllä kolmelta saksalaisten luo. Kuudelta tapahtuneen teloituksen hoitivat suomalaiset.
"Lahdesta muistan vielä järkyttävänä kuudenkymmenen naisen valmistautumisen kuolemaan. Naiset sullottiin yöksi niin ahtaisiin komeroihin, etteivät he saaneet käsiään liikkumaan, tällöin oli jo tiedossa, että heidät on määrätty teloitettaviksi. Aamulla kolmen aikaan naiset vietiin saksalaisten luo, josta kuuden aikaan kaivettujen hautojen viereen, jossa teloitus tapahtui. Yksi 14-vuotias tyttö pelastui joukosta, kun eräs pyöveli alkoi ihmetellä mitä lapsikin on tällaisten joukossa ja käski lähteä juoksemaan leirille", kertoo lempääläläinen Eine Jokiranta (o.s. Hildén).
Lähteet: Kansan Arkiston, Työväen Arkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran muistitietoarkistot sekä Kansallisarkiston Valtiorikosoikeuden syyttäjien arkisto ja Vapaussodan Arkisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti